keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Irtoriekkumista


Sumuisen tylsä päivä eikä oikeen mikään nappaa, mikä olisikaan hauskempaa kuin sovitella uusia jalkasuojia ja päästää Hemuli hieman riekkumaan kentälle? :)





Yllä oleva kuva on ehdottomasti yksi lemppareistani, Hemulilla on mahtava ilme tässä! :D




Ensimmäisellä irtojuoksuttelu kerralla Hemuli ei tajunnut homman ideaa, se vain kulki mun perässä ja nuuskutteli maata. Tällä kertaa uudet popot ja pieni virtapiikki tekivät tehtävänsä, Hemuli otti kunnolla rallitusta ja väläytteli liitoisaa ravia :) Jalkasuojat ja putsit ostin tallikaveriltani, mielettömän päheet oranssit!



Koska kentällä on kiva piehtaroida, päätin ottaa tilanteesta hyödyn irti ja aina kun Hemuli meni maahan sanoin sille maate käskyn ja syötin sille herkkuja. Muutaman toiston jälkeen se aloitti piehtaroinnin ja sitten jäi paikoilleen jo tuijottamaan että no tuleeko sitä namia :) Koska Hemuli on niin perso ruualle, elän toivossa että saan aikanaan opetettua sen selkään nousussa kumartamaan. Ehkä sitten joskus... :D

maanantai 24. marraskuuta 2014

Mistä kaikki alkaa?

Kaikki alkaa syyskuussa Kouvolan raviradan klinikalla, jossa pehmoisessa huoneessa herää 3 vuotias suomenhevosruuuna Hemuli. Paperit allekirjoitetaan ja kyytiin nousee hieman tokkurainen potilas, kotimatka saa alkaa :) Tallille päästyä Hemuli suuntaa sisään karsinalepoilemaan ruunauksesta ja omistaja kotiin syömään.


Klinikalla kotiin lähdössä!




Toipumisajan käppäilyä tarhassa


Tuosta syyskuisesta maanantaista on nyt kulunut jo hyvän aikaa, Hemuli toipui erinomaisesti ja elämä ruunana on lähtenyt sujumaan leppoisasti :) Tällä hetkellä asustelemme pihatossa, kaverina toinen suomenhevonen, liikuskelemme metsässä ja toisinaan kentälläkin.



Kentän vaihtoehtoinen käyttömuoto... :)


Meillä ei ole kiire minnekään tämän tyypin kanssa, meillä ei ole suuria tavoitteita tai odotuksia, kunhan perusasiat saadaan kuntoon voidaan alkaa suunnittelemaan seuraavia :)


Hemuli rakastaa miun villasukkia, niitä on ihana nuuskia!


<3



Askel ja päivä kerrallaan, tärkeintä on että hevosella että omistajalla on aina kivaa!

-Sanna