Missä mennään nyt?

Hieeeeman venähtäneet tauon jälkeen (syytän sitä viimeistä koeviikkoa ennen valmistumista) olisi taas aika palata sorvin ääreen! :)

Arkeen on kuulunut paljon töitä kouluratsastuksen puolella, ollaan käyty myös maastossa pariin otteeseen, enemmänkin maastakäsin vielä pienoisten virtaintoilujen vuoksi. Ehkäpä Hemuli haluaisi vuokraajan maastoihin kun omistaja ei nyt ihan uskalla? :D

Sonja on käynyt nyt kahtena kertana taas Hemulin selässä ja jumankeuti että sieltä on alkanut löytyä ihan oikeitakin nappuloita! :) Hemulin ratsastus onkin Sonjan käyntien jälkeen ollut aivan unelmaa! Seuraavaksi täytyisi keskittyä hieman noihin käynti-ravi-seis siirtymiin ja siihen reaktio nopeuteen, Hemulilla kestää tällä hetkellä aina se 3-4 askelta ennenkuin mitään tapahtuu :D Laitetaan iän piikkiin... Laukkaamaankin ollaan päästy aina välillä, Sonja on käynyt hiekkatiellä ja pihaa kiertävillä teillä, me Hemulin kanssa harvinaisesti vielä maneesissa tai kentällä, riemua on että se tolkuton pukittelu on jäänyt nyt ainakin nostoista pois. Ukko oli kyllä pukitellut Sonjalle kun oli halunnut ravata alamäkeen, onneksi en ollut minä selässä! :D

Kuvat puhukoot meidän puolesta, tässä alkuun meidän kehitys 29.11.2014 - 2.5.2015 välillä, tuo ensimmäinen kuva on marraskuun ihanasta räntäsateesta kun yritin vain saada Hemulin ravaamaan ympyrällä :D Onneksi noista ajoista ollaan jo päästy yli <3

Seuraavaksi meidän kuvia tältä päivältä, Hemuli sai nyt pintelit jalkoihinsa kun se onnistuu jotenkin niiden suojienkin alta itseään kolisuttelemaan kun väsyy loppuajasta, parempi siis näin! :) 

<33333

Onnea on...

Onnea on maneesi, ihanat tallikaverit, toimiva Hemuli, ihana valmentaja ja valokuvaajakin!

Tässä pääsiäisenä on ollut hieman kiitospäivä fiilis, kaikesta on niin onnellinen :) Lauantaina juoksuttelin Hemulin sivuohjilla maneesissa, harjoiteltiin laukannostoja sanasta LAUKKA jajajajajajaja, sieltähän se lähti sitten nousemaan! :) Sillä aikaa kun oltiin maneesissa se iski kamalan sadekuuron, mutta eipä kastuttu! Tämä on ihan outoa, nimittäin tuo maneesi, eihän minun hevoset (omistaja) ole ennen tällaisesta ihanuudesta uskaltaneet haaveillakaan. Nyt en pois vaihtaisi kun olen sen makuun päässyt.

Sunnuntaina sitten vihdoin, kuukauden ratsastustauon jälkeen se päivä koitti kun oli taas aika viritellä kuolaimia suuhun ja ratsastajaa selkään! Meinasin ensin laittaa Sonjan sinne mutta tulin toisiin aatoksiin ja onneksi näin, Hemuli oli aivan mahtava ratsastaa! Tehtiin ympyrällä ihan perusjuttuja ja ratsastajan asennon korjaamista, nyt on aika heittää hyvästit sille Iines Ankalle joka menee selkä notkolla ja tissit töröllään! :D Otettiin vielä lopuksi puomin kautta kaksi laukannostoa, vähän meni pitkäksi mutta laukkaa sieltä tuli ilman yhtäkään pukitusta! Ihanaa!

Maanantaina meni hieman myöhäiseksi kun oli kevyt päiväretki Kuopioon, onnea on Elina joka oli ajatellut minua ja siivonnut Hemulin karsinan valmiiksi <3 Mies lähti mukaan kuvailemaan, sain vihdoin taas kunnollisia kuvia joita kehtaa runsain mitoin sitten tännekin laittaa. Maanantaina oli kevyt välipäivä, yritin keskittyä omaan istuntaan ja saada Hemulin rennoksi. Otettiin loppuun vielä yksi laukkapätkä piristykseksi.

Tiistaina sitten oli omistaja hieman fysiossa, kärsin toistuvista migreeneistä ja se syy löytyikin sitten täysin jumittuneesta lantiosta, selästä ja niskasta. Hemulillakin olisi kai tarvetta hierojalle, kaula on vasemalle keskeltä hieman tiukempi, jos sekin pääsisi hieman paukuteltavaksi? :) Puolen tunnin murjonnan ja paukuttelun jälkeen olikin vähän erillainen fiilis kiivetä selkään Sonjan silmän alle taas. Selkä saattoi jopa hetkittäin olla oikeassa paikassa, muuten ratsastaja olikin vino, vasen istuinluu karkaa satulasta kierroksesta riippumatta. Täytyy pyytää joku juoksuttamaan Hemuli että voin itse jumpata selässä sitä paikoilleen. Sonjan valmennuksessa keskityttiin aktiiviseen käyntiin ja taivuttamaan Hemuli ympyrälle niin että tunnen sen sisätakajalan liikkuvan sinne alle. Lähtihän se sieltä sujumaan, ratsastaja joutui ottamaan raipan avuksi hieman (30sek) hitaalle hevoselle, omistaja oli kyllä enemmän hukassa välillä kun hevonen :D Ehkä se tästä?

Rankkojen treenien jälkeen voi vain nököttää maneesissa, Hemulilla on hieman kipinää välillä kavioissa eikä näitä posetuksia voi kuvitellakaan ottavansa ennenkuin se on väsytetty :D

Tuhma Hemuli ja harmaantuva ratsastaja

Kyllä mie taas sanon! Se tunne kun olet jo aamulla käynyt tallilla ajatuksena no eipä tänään enää muuta, ja sitten tulee viesti tallilta että hevosesi on pistänyt portin päreiksi ja poistunut pihamaalle... Onneksi se sentään antaa kiini! :D Käytiin sitten isän kanssa vähän laittamassa lisää lautaa porttiin, toinen puoli kiinteäksi ja huomenna viritellään sähköjä sinne, jos se alkaisi taas pysymään? Ehkä annan sille tällit sieltä voimavirrasta.... Verenpaine tässä nousee kun murehtii, päätäkin alkaa särkeä ja tukka harmaantuu :D

Aamulla oltiin kumminkin maneesissa vähän juoksemassa, opeteltiin laukannostoja irtona, kyllä ne sieltä lähtee! Yhtään pukkia en saanut koko tunnissa :) Maneesi oli näin sateella hieman jännä, loskaakin putoili katolta, Hemuli muisti jokaiselle putoukselle höristä... urpo! Otettiin vielä parit hanska tempun alkeet, Hemuli kävelee jo heitetyn hanskan luo ja koskee siihen, seuraavaksi aletaan opettelemaan sen suuhun ottoa :) 

Huomenna ajattelin kokeilla taas kuolaimia suuhun, katsotaan mitä mieltä herra on :) 

Uusia tuulia ja ystäviä!

Tänään se koitti, kauan odotettu muutto! Vietiin ensin Hemulin tavarat ja saavit (ai miten niin liikaa tavaraa...) ja sitten itse miäs. Uudella tallilla käytin ukkelin karsinassa vaihtamassa suojat jalkaan ja sitten maneesiin tutustumaan uuteen tarhakaveriin :) Elinan aikaisempi hevonen Taavi oli Hemulin kaverina pihattotallilla ja nyt pääsi sitten Elinan uusi poni Rippe Hemulin kaveriksi täällä uudessa paikassa :) Elinan blogin löydät täältä ---> http://taaviterapiaa.blogspot.fi/

Hienosti pojat ottivat parit spurtit maneesissa, ei mitään potkimisia tai myrskyjä, muutamat mölinät ja avot! Hemuli (hieman outona lapsena) kokeili jos olisi saanut toista maistaa kankusta, ei saanut, sai heti kaviosta kun iski hampaat toisen lihaan! Hemuli tyytyi ihailemaan vähän kauempaa uutta ystävää :D

Pojat pääsivät sitten ulos, kyllä oli Hemulilla kaikille asiaa! Huomenna jos kävisi vähän kentällä ihmettelemässä töiden tekoa, edes maastakäsin jotain temppu juttuja :) Hemulin suu vielä kuolaimettomana kunnes se selkeästi ottaa askeleita hampaiden suhteen tasaisempaan mielentilaan :)

Tässä muutamia kuvia maneesista, on vähän pimeitä mut onneks oli ponitkin :)

Hemuli muisti bonganneensa peilin seinältä, niistä olikin muuten hyvä ihailla onko tukka hyvin! :)

Onnistumisia ja kiukuttelua suun kanssa

Heissan! Täällä sitä alkaa nyt viimeinen viikko tällä tallilla ja ensi sunnuntaina meille aukeaa pehmoiset pohjat eikä koskaan enää huonot ja masentavat ratsastus kelit. Hemulikin on aloittanut tallikarvan pudotuksen, ihanaa pientä murhanyhtää tippuu kaikkialle ja kutittaa muuten aivan törkeästi :D Jalkojenkin karvat alkavat putoamaan, ei näytä enää tappi jalalle kohta tuo otus.

Ollaan nyt parina päivänä innostuttu ohjasajosta, kaikki lähti ihan kahdella ohjalla juoksuttamisesta ja lopuksi kokeilin laittaa molemmat ohjat silan lenkeistä ja kävellä perässä. Voi että mikä fiilis, aivan mahtavaa! :) Huhtikuun alussa olen menossa kuuntelemaan luentoa valjakkoajosta, jos sieltä saisi neuvoja ja ideoita alkuun ja valjaiden + vaunujen sopivuudesta! Syksyksi tavoitteena saada omat kärrit, edes ne kaksi pyöräiset hieman korkeammat jos ei niitä nelipyöräisiä. Ehkä mulle sitten kerrotaan mitä mun täytyy hankkia? :D 

Hemuli pudottelee nyt koko ajan hampaita, aina on joku löysällä ja joku hukassa, eikä suu selkeästi tunnu hevoselle yhtään mieluisalta. Suu on nyt katsottu 15.1 ja uudelleen 23.2, molemmilla kerroilla oli hieman raspattavaa ja putoavia hampaita ja nyt edessä putoaa kohta yksi. Hemuli inhoaa nyt kuolainta, se on täysin vihollinen, sitä puljataan, muljataan ja murhataan minutkin kai kohta tästä hyvästä. Mietin jo että pitääkö mun alkaa ratsastamaan riimulla? Kuolaimittomia en millään haluaisi ostaa kun tiedän että tulevaisuudessa niille ei olisi käyttöä, Hemuli on sen verran pilkettä silmäkulmassa etten näe itseäni kuolaimettomalla siellä selässä :D

Kenties laitan ukkelin riimu-ratsastus lomalle hampaiden vaihdon loppumiseen saakka, tai toivon että ne ärsyttävimmät vaihtuvat nopiaa ja päästään taas jatkamaan treenailuja :) Eihän meillä kiire ole minnekään, tavoitteita kun ei ole sen suurempia asetettu. Kunhan edes johonkin kisoihin päästäisi kesällä, vaikka viivalle uusien tallikaverien kanssa? ;)

Hylätäänkö haaveet kouluradoista?

Tänään oli kyllä sellainen päivä että piti ihan kysyä itseltä, tuleekohan tuosta hevosesta koskaan kouluhevosta? Tai edes normaalia jonka kanssa kehtaa mennä valmennuksiin, kisoihin, muualle kuin perämettään? 

Tällä hetkellä meidän laukannostoja piinaa pukittelu, argh, sellainen kirous jota vihaan yli kaiken! Hemuli pukittelee sileällä laukannostoissa aina, nyt ollaan kavalettien kautta yritetty saada rauhallisempia nostoja. Aluksi tämä onnistui, mutta kun Hemuli tajusi että ahaa, kavaletti ja sen saa hypätä, tämähän on kivaa! vauhtipukkienpaikka! (aika ottaa estetreenit kuvioihin? :D ) 

Tänään sitten juoksutin sitä pellossa, Hemuli oli hienolla tuulella ja ajattelin että jaahas, kokeillaas miltä ne laukannostot näyttää täältä maastakäsin. Sanottakoon tähän väliin että Hemulilla on valtava skaala kaikenlaisia örinöitä, pörinöitä ja muita ääniä joita se rakastaa päästellä. Ensimmäinen laukannosto ja hevonen vinkaisee, sitten örähtää ja nostaa laukan. Naureskelin onnellisena narun päässä että jee virtaisa otus tänään, lisää nostoja. Laukka kehotus ja taas inahdus ja ööööör... Hetkinen, ei oo todellista! Olihan se sitten uskottava kun molempiin kierroksiin oltiin tehty useammat nostot että kyllä, hevoseni on keksinyt että laukannostoihin tulee lisätä äänitehoste. Ihan kiva, mitähän ne koulutuomarit sanois...

Raviosuudet sentään sujuivat varsin hienosti! :)

Todella ihanaa kun aurinko paistaa pitkästä aikaa, mutta miksi oi miksi mutakelit! Kengittäjäkin kävi tänään, päädyttiin laittamaan vielä ne samat hokkikengät alle kun tarhan pohja on vielä jäinen ja miun tuurilla se takatalvi olis tullu sit huomenna :D Kengitysväli oli nyt sen 3,5kk ja sen aikana kannat ovat kasvaneet hyvin, päästiin nyt ottamaan edestä sen verran että päästään vahvistamaan kantojen palautumista :) Kesäkenkään sitten toukokuun puolessa, Hemulin kengissä on matalat paksut hokit, eikä niiden olemassaolo kyllä haittaa vaikka se kesä tulis sitten jo ensiviikolla :)

Nyt meillä jääkin muutamaksi viikoksi maneesireissut väliin ja Hemuli saa tuossa kuun loppupuolella minilomankin, me nimittäin saatiin uusi tallipaikka ja muutetaan maneesitallille kuun lopussa! Sitten on kenttä ja maneesi, pääsee treenaamaan säässä kuin säässä ja Hemulikin ehkä rauhoittuu hieman kun ei enää jää pohjien takia liikutukset väliin :) 

Viikonlopun puuhailuja

Perjantaina se oli taas suunta maneesille valmentajan treeniin, Hemuli kokeili saako hän tänään jäädä kotiin koska äitillä on huono päivä, no ei saanut... Ja meteli oli sen mukainen koko matkan! En nyt aina ymmärrä herran puuhia siellä kopissa, kamala kuopiminen ja riekkuminen koko 15min matkan. Heinää on, purua on ja valoakin, täytyy varmaan käydä kohta kauempana jossaa jos hän nyt luulee että lyhyt matka ja joka kerta riekutaan! :D 

Maneesilla kaikki sujui onneksi hyvin, päästiin kunnolla kokeilemaan uutta satulaa, Wintecin Pro koulusatula, on se ihana :) Ohjelmassa oli tällä kertaa kavaletteja ja niiden avulla laukannostoja, Hemuli meni kuin oppikirjasta (jos miinustetaan ne pukit vielä kiitos!). Ensi viikolla pitäisi omistajan kuulemma mennä itse, saa kai jo alkaa jännittämään? Kameraa ei nyt ollut mukana koska sää oli niin harmaa ettei siellä mitän olisi saanut, kännykkälaatua hieman siis :) 

Kotimatka meni onneksi rauhallisemmin, heinätkin olivat alkaneet maittaa :) Kotona oli väsynyt ukko kun laitoin sen boxiin hetkeksi... 

Eilen sitten juoksuttelin hieman sivuohjien kanssa, aiiiivan mahtava mies oli! :) Kyllä tällaisina aikoina veetuttaa ettei ole hevonen siellä maneesitallilla, kaikki paikat jäässä, pellot jäässä, tiet jäässä ja kohta on omistajan aivotkin jäässä! :D Kesä kiitos tänne heti tai se maneesipaikka! 

Hengissä ollaan, mutta kiireisiä!

Heissan vaan! Pahoitteluni pitkään taukoon, koulussa on ollut viimeiset prepit ennen koeviikkoa ja tämä viikko ollaan yritetty viettää lomaillen.. Tai tallilla! Eilen tehtiin kevyt 15 tunnin ajolenkki kun haettiin ystävälleni poni, nuoruuden rakkaus 14 vuoden takaa :)

Hemulin kanssa ollaan yritetty pohjien mukaan tehdä jotain, eli ei oikein mitään? Nyt alkaa hieman käpyä kiristämään tämä kentättömyys ja maneesittomuus, joka paikka on aivan luistelukenttää. Onneksi tänään se olisi taas suunta maneesille, taitaa olla omistajalle rankempaa kuin Hemulille, mutta eiköhän tämä eilisen jälkee mene samoilla ajoilla jo? :D

Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Maneesilla jälleen

Tänään se taas koitti, maneesipäivä! Aamulla allekirjoittaneelle tuli hieman kiirus, aloin eilen etsimään kopin papereita eikä niitä ollut missään. Se meinasi aamulla reittiä katsastusaseman kautta hakemaan uudet paperit ja vaikka mielestäni olin varannut tarpeeksi aikaa tuli taas se "kiire". Tallilla oli 40min aikaa laittaa koppi kiinni, kamat kyytiin ja Hemulikin vielä :D Onneksi kaikki sujui kuin elokuvissa, Hemulin lastauskin tällä kertaa ilman ongelmia ja olimme ajoissa maneesilla rukkaamassa kokeilussa olevaa puolirungotonta. 

Hemuli oli tänään hyvällä tuulella jo tarhasta haettaessa ja sen huomasi kyllä maneesillakin! Seisottiin kuljetussuojia pois otettaessa ja ratsastaessa keskityttiin siihen olennaiseen eikä kaikkeen muuhun :) Jee! Pienin askelin tuo ukko alkaa kyllä muistuttaa jo hevosta, ei tulisi mitään ilman kunnon ratsuttajaa! <3

Tässä me hiippaillaan loppukäyntejä, hieno miäs!

Kotonakin kaikki sujui hyvin, Hemuli malttoi seisoa kopissa merkkiin asti eikä yrittänyt tällä kertaa sujahtaa ilman lupaa ulos. Harjailin ja puunasin ukon ja se pääsi ulos jatkamaan syöpöttelyä :)

Haaveita vain?

Tänään on otettu kuvia, ihan useampia satoja! :D 

Tallilla odotti myös hieman aitahommia, nimittäin niiden korottamista. Hemulin tarhanaapuri oli eilen ollut töissä parin lohkon päässä ja ukko oli sitä mieltä ettei kaverin tule yksin työskennellä, hän menee apuun. Tyyppi oli hypännyt ensin yli 100cm aidan, sitten innarina sellasen metrin välin ja kevyesti vielä yli 80cm seuraavan aidan. Sitten loppu into ja tyyppi oli jäänyt viereiselle lohkolle kattelemaan että no perskele ei tää toiminut. Hemulin esteura aitojen osalta on ohi, nyt aidat on sitten 2m korkeudessa, ei hypitä enää! (toivottavasti :D )

Sunnuntaina oli kamala myräkkä täällä Kouvolan suunnilla, hevoset oli jo kolmen aikaan sitä mieltä että sisään täältä! Hemulihan oli sitten kolhinu itselleen kunnon haavan toiseen etuseen. Onneksi vain pintanaarmua, ei sentään tarvinnut alkaa ompelemaan. Mutta kyllä kylmäsi kun aloin katselemaan sitä veren määrää siellä lumisessa tarhassa!

 Uusi satulakin on saapunut postiin, huomenna sitä hakemaan ja ihmettelemään sitten tallille, tämän pitäisi nyt vihdoin sopia... Toivottavasti, perjantaina suunta käy taas maneesille valmentajan ratsutettavaksi joten olisi varmasti miellyttävämpää kunnon satulalla :)

Intouduin irtojuoksuttamaan Hemulia isoimmalla lohkolla, ihanaa kun hevonen juoksee täyttä laukkaa luokse kun vislaa ja huutaa :) Kaunis aurinkoinen ilma, kamera ja Hemuli, voiko sitä elämästä muuta toivoa? <3

 Sieltä tullaan, täysiä ja korvat hörössä :D

Toivottavasti ei nyt ollut liiaksi kuvia yhteen postaukseen :) Liian ihania kaikki, oli hieman valinnan vaikeutta!